Bulletproof.

Onko laillista, että 21-vuotias henkilö näyttää tältä?

No, oli tai ei, La Rouxin laulaja Elly Jackson näyttää.

La Roux - Bulletproof

<3

The Gay Dog

Maailmassa monta on

Vaaleanharmaa: Ei tietoa homoseksuaalien oikeuksista.
Tummansininen: Homojen avioliitot mahdollisia.
Vaaleansininen: Muun tyyppiset parisuhteen rekisteröinnit mahdollisia.
Tummanharmaa: Samaa sukupolta olevia pareja ei tunnusteta.
Keltainen: Homoseksuaalinen käytös on rikos.
Oranssi: Homoseksuaalisuus on ankarasti rankaistava rikos.
Punainen: Homoseksuaalisuudesta rankaistaan elinkautisella.
Ruskea: Homoseksuaalisuudesta rankaistaan kuolemantuomiolla.

Lähde: Wikipedia, vapaa suomennos.

Lesbomuusat, osa 2: Miksi naiset (ja ennen kaikkea lesbot!) rakastava Evaa?

Eva tulkitsee ja kertoo asioista jotka koskettavat.

Evalla on valkoiset hampaat ja kaunis hymy - hän on ruotsalainen. 

Eva kaunistuu vanhetessaan.

Eva on ikuisesti ung och stolt.

Eva on rohkeasti keinovalkaistu blondi.

Eva näyttää aina kauniilta - hän on ruotsalainen.

Eva menee naimisiin.

Jag är marken
under dina skor
jag är dammet
och smutsen
ängar om våren
jag är upproret
där friheten bor
jag är syret
ni andas
jag är ljuset
ni drömmer
allt lever
i mej

Ung och stolt
jag är en krigare
med en tro på mej
går livet vidare

Arvet från
en annan tid
i mina ådror
flyter synden
men jag tar inte
mitt liv
som ett straff
som en tunnel
till evigheten
vad är den
utan mej

Ung och stolt
jag är en krigare
med en tro på mej
går livet vidare

Aldrig ett erkännande
förrän blicken
är grumlig
och tanken
har stelnat
om jag lägger mej ner
för att dö
och hämnas med livet
det enda
du givit mej
skyll inte på mej
du är en del
av mej

Mistä tunnet sä ystävän?

Yhtenä kesäiltana istuttiin tulevan tyttöystäväni kanssa piknikillä Tokoinrannassa ja katseltiin ohi lipuvaa ihmismassaa, joka valui suurelta osin kohti Huvilatelttaa ja Eva Dahlgrenin keikkaa.

"Luuletko, että tolla on liput?"
"Hmm...joo, on."
"Entäs noilla?"
"No PIIP PIIP PIIP...gaydar räjähti!"

Tuon illan jälkeen puhuimme vielä kauan aikaa epäilyttävistä naisista koodilla "Liput". Nykyään riittää pelkkä "piip piip" ja vilkaisu kohteen suuntaan, ja toinen ymmärtää heti mistä on kyse. 

Olen erään kaveriporukkani ainoa lesbo. Yksi porukan ystävä ihmetteli kerran ääneen, että minkä ihmeen takia lesbo, joka tietysti toivoo, ettei häntä määritellä ensisijaisesti seksuaalisuutensa kautta, on niin halukas luokittelemaan ja poimimaan joukosta muita kaltaisiaan. Vastasin ympäripyöreästi ja yllätettynä, etten tiedä kyllä varmaan yhtään lesboa, joka ei näin tekisi.

Ehkä siinä on kyse hauskasta ajatusleikistä. Että jos toiki ois. Että oiskohan toi. Ja toi on kyllä salee. Tai perinteinen kuningasajatus: toiki on oikeesti, se ei vaan tiedä sitä ite.

Toisaalta kyse on aidosta halusta löytää kaltaisiaan ja kohdata heitä arkielämässä. Tarve osoittaa itselle, ettei ole yksin. Tarve osoittaa, jos ei muille niin itselleen, että on todellisuudessa osa suurempaa joukkoa.

Yhtäkaikki. Jälleen eräänä päivänä vakuutellessani ohimennessäni muutamalle kaverille eräästä etäisestä tuttavastamme, että toi on varmasti, kauhistuin höpisemistäni itsekin. Huomasin pitäväni kaappilesbon tuntomerkkeinä kaikkia niitä piirteitä, joita kuka tahansa perusheterokin pitää. Kireys, ärtyneisyys, tiukkuus, yleinen tyytymättömyys, epävarmuus. Tottakai tuo kaikki yhdessä lyhyen hiusmallin kanssa tarkoittaa: lesbo.

No, lieventävänä asianhaarana [?] todettakoon, että samaa tarkoittaa kuitenkin myös lukuisat muut seikat! Kiinnostus naisasioihin. Sateenkaariväestöstä myönteiseen sävyyn puhuminen. Eva Dahlgrenin konserttiin meneminen. Vaelluskengät. Salaiset kansiot. Seurustelemattomuus.

Itse asiassa mikä tahansa yksittäinen seikka riittää. Lesbontunnistusleikki on hauskaa ajanvietettä ainakin maalaisympäristössä elävälle lesbolle, eikä sitä ei kannata pilata liialla realismilla. Ei täällä näe lesboja liian usein. Joskus niitä kannattaa keksiä omasta päästä, on rattoisampaa.

Kerran menneisyydessäni luulin, että eräs tyttö yliopistolla oli ihastunut minuun. Kuukausien "silmäpelin" ja epävarmuuden jälkeen päätin kirjoittaa hänelle sähköpostia ja kysyä asiaa suoraan, en kestänyt enää.Yksi kahjoimmista teoistani koskaan.

Tyttö väitti, ettei edes muista minua. Ja olihan hänellä poikaystävä - sain stalkattua tämän esiin sen jälkeen, kun olin painanut Lähetä-nappia.

Yhä tänäkin päivänä, kun tämä nolo ajanjakso elämässäni tulee mieleen, väitän  leikisti itselleni, että hän kuului kategoriaan Toiki on oikeesti, se ei vaan tiedä sitä ite. Ainakin voin lohduttautua ajatuksella: minä tiesin kuitenkin oikeasti.


Gaydar ei koskaan valehtele. Leikisti.

Juurikasvua

Juurikasvua on Ylen mainiosti alkanut, kaksiosainen draamasarja, jossa helsinkiläinen homopari muuttaa keskelle Pohjanmaan maaseutua. Lähtökohdat kliseisiä, mutta toimii: jos jonkin ohjelman dialogi sisältää lausahduksen "voi kristuksen pimppi", ei kyseessä voi olla ihan huono ohjelma.

Katsokaa ihmeessä, ennen kuin menee pois Areenasta!

Toiseksi parasta oli repeillä tälle, A-tuubin kyseistä sarjaa käsittelevälle ketjulle. Tämä oli niin hulvatonta, että oli pakko poimia parhaat palat:

Ohjelma tulee niin aikaisin, että meidänkin viisivuotias voi nähdä sen ja ryhtyä homoksi! Onko luonto tarkoittanut niin? Kysynpä vaan tämän teiltä etelän media ihmisiltä!

Kaikillahan on vikansa ja painajaisensa.
Homon painajaisuni on että hänen "tyttöystävänsä" onkin "lesbo".

Loistavasti pyöritelty. Onko omia kokemuksia?

Voi...

...kristuksen pimppi.

Miehen malli

Niin, tästäkin piti kirjoittaa jo kauan sitten. Nimittäin olen hiukan huolissani pienokaisestamme.

Tottakai luimme ennen pienen kotiintuloa kaiken mahdollisen koskien psykologiaa ja sateenkaariperheitä. Mutta ajattelimme, että kyllä me pärjäisimme. Onhan meillä verkosto.

Nyt, asuttuaan meillä pian vuoden, on kaksivuotias tyttöseni ruvennut osoittamaan ylitsevuotavaa kiinnostusta miehiä kohtaan. Kun pidin tupaantulijaiset, liimautui hän yhden kaverini poikaystävän kylkeen, ja suorastaan säteili hänen läsnäollessaan. Emmekö olekaan onnistuneet tarjoamaan hänelle riittävästi tilaisuuksia hakeutua isälliseen seuraan?

Taas nämä samat vanhat pelot nostavat päätään: miten kahden naisen kanssa eläminen vaikuttaa hänen psyykeensä? Mistä hän saa miehen mallia, kun perheessämme ei ole sellaista tarjolla?

Voiko hänestä koskaan kehittyä normaali, tasapainoinen lapinkoiratyttö?